opinaletras.com
inicio
últimas
agregar
agregar opinión
agregar letra
listado artistas
listado de artistas por inicial:
#
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
o
p
q
r
s
t
u
v
w
x
y
z
>
Agregar Letra
Artista:
Canción:
Enviar Letra
inicio
artistas con inicial
M
letras de
Moonsorrow
RAUNIOILLA
0 opinión
Letra y Significado de
RAUNIOILLA,
Moonsorrow
Significados y Opiniones (
0
)
Letra
Oh no! Esta misteriosa letra aun no encontro explicación. Si estas acá, podes ser la primer persona que aporte el significado de esta canción. No es necesario registrarse, puede ser anonimo. Hace clic en el botón verde y envianos tu opinión.
:)
Envia tu opinión de RAUNIOILLA
Envia tu opinión de RAUNIOILLA
Kuun vielä varttuessa
kulki kuiskaus päällä veen kaukaa.
aallot levotonna löivät
vasten sateen pieksemää rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
vain yksinäinen vire tuulen soi.
Keihäs karhunkaatajan
maassa saaliin vierellä vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
ja päivä laski taas.
Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden,
näin saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon pyörä
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakivelle astuu.
he miekoin tervehtivät,
vapaudesta puhua saavat.
Loimet vieraat yllänsä
puiseen ristiin veriveli tarttuu.
hän suden mahdin mielii taltuttaa.
Keihäs karhunkaatajan
vastaan kärmeekieltä nyt nousee
ja iskee läpi kurjan sydämen.
Vaan eivät sankarit enää nouse
raunioille ja laulumme nyt tuuli vie.
Kuulkaa suru metsien halki aikojen,
on pyhät kivet kaadettu ja kansa voipunut.
Valtaa kuoleman sylistä
uhmaa teräs välkkyen.
tuoni käsissä jumalten,
maine miehen ikuinen.
Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit
kärventävät ja syyttömien
sielut tuomitaan.
kuinka riistävät he jumalat nyt
viereltämme, vaikenevat tuhannet
edessä murhaajan.
Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla taistellen,
ukon voima sydämessä
vielä kaatuu viimeinen.
Corregir Letra
Corregir Letra
Kuun vielä varttuessa kulki kuiskaus päällä veen kaukaa. aallot levotonna löivät vasten sateen pieksemää rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. vain yksinäinen vire tuulen soi. Keihäs karhunkaatajan maassa saaliin vierellä vartoi vaiti suurta laivaa saapuvaa. Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen ja päivä laski taas. Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden, näin saapuu tuho jumalten maailmaamme. On tullut se aika jolloin auringon pyörä veren vuodatuksesta katkeaa. Liput kauniit liehuen airut rantakivelle astuu. he miekoin tervehtivät, vapaudesta puhua saavat. Loimet vieraat yllänsä puiseen ristiin veriveli tarttuu. hän suden mahdin mielii taltuttaa. Keihäs karhunkaatajan vastaan kärmeekieltä nyt nousee ja iskee läpi kurjan sydämen. Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille ja laulumme nyt tuuli vie. Kuulkaa suru metsien halki aikojen, on pyhät kivet kaadettu ja kansa voipunut. Valtaa kuoleman sylistä uhmaa teräs välkkyen. tuoni käsissä jumalten, maine miehen ikuinen. Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät ja syyttömien sielut tuomitaan. kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme, vaikenevat tuhannet edessä murhaajan. Kirveenkuva rinnalla karhun lailla taistellen, ukon voima sydämessä vielä kaatuu viimeinen.
Enviar Letra
-